Reissuja sukupolvesta toiseen.

Bc-poikien kanssa reissaten sukupolvesta toiseen.

Kesähelteet, talven tuiskut, syyssateet ja kevätaurinko – läpi vuodenaikojen vaihtelun olen tottunut liikkumaan ja reissaamaan bc-poikien kanssa ympäri Suomea, niin treeneissä, kisoissa, leireillä kuin perheenkin kanssa.

Kun on paljon liikenteessä työn, harrastuksen ja lomareissujen tiimoilta, on tärkeää huomioida varustelu, koirien matkustustilat sekä totuttaa karvakaverit jo pennusta asti oleilemaan autossa ja liikkumaan erilaisissa paikoissa – vaikka motarin taukopaikalla, kesäkahvilassa tai koirapuistossa.

Pentuopit kantaa elämässä.

Redi, niin kuin kaikki muutkin koirani, on tottunut pennusta asti olemaan erilaisissa tiloissa ja tilanteissa. Se on meidän elämän kannalta ensisijaisen tärkeätä, että koira osaa olla niin aidalla rajatulla kuin ovilla suljetulla alueella, niin yksin kuin yhdessä perheen,minun ja isojen poikien kanssa. Redi osaa odottaa erilaisissa tilanteissa niin vapaamuotoisesti kuin istu-käskyllä. Automatkaajana hän on erinomainen. 

Koira-auto – enemmän kuin kulkupeli.

Derin tokojoukkueaikoina, reilut kymmenen vuotta sitten, mentiin ristiin rastiin pitkin Suomea. Silloin alla oli Volkswagen Maxi Caddy, jossa oli viilentävä webasto – jo vaihtoautona ostettaessa. Itse asennutin siihen vielä latauspistokkeen, jotta auton sai tolppaan kiinni ja webasto pysyi varmasti päällä – eikä akku päässyt tyhjentymään.

Nykyisessä “tilavitossa” on interoituna viilentävä webasto, joka on ollut korvaamaton, kun nelijalkaiset työkaverit kulkevat jatkuvasti mukana. Helteellä ei voi jättää koiraa edes vartiksi autoon – lämpötila nousee todella nopeasti hengenvaarallisiin lukemiin.

Auton varusteet – arjen turvaa ja mukavuutta.

Derin aikaisessa autossa ei ollut takana ikkunoita, mutta viilentävä webasto oli ksupparessujen pelastus. Ylösnouseva takaluukku on myös tärkeä, että sai varjoa koirille parkissa. Tummennukset ikkunoissa, aurinkopeitto häkkien edessä ja hyvän ilmanvaihdon mahdollistaminen ovat olleet jo pitkään vuosien varrella arkea.

Yksi tärkeimmistä asioista, mistä huolehdin joka reissulla, on vesi. Meillä on perussääntönä minimi: litra/koira/ajosuunta (tai henkilö) . Toki riippuu matkan pituudesta ja vuodenajasta, mutta karkeasti näin. Eli kun lähden vaikka lähitreeneihin, on koirille mukana vähintään 3 litraa vettä +oma juominen. Nykyisin toki treenaan paljon myös paikoissa, joissa vesipiste on lähellä esim.huoltoasema – mutta varavesi kulkee silti aina mukana ja on ihan hyvä olla myös hätävarana autossa.

Jokaisella koiralla on omat vesikupit boksissa. Lisäksi käytän koirilla frotee-viilennysloimia. Kumimatto pohjaisiin veräjiin sekä lentoboksiin voi laittaa märän pyyhkeen viilentämään. Kaikki kastellut tekstiilit voi hetken pitää pakastimessa, jolloin ne toimivat tehokkaampina viilennysratkaisuina.

🐾 Tietopala: Lämmönnousu autossa.

– Ulkona +20 °C → 10 minuutissa auton sisälämpötila +27 °C

– 30 minuutissa jopa +36 °C

– Helteellä +30 °C → jo 10 minuutissa auton sisälämpötila voi nousta +39 °C tai yli!

Treeni-, kisa- ja varavarusteet.

Autossa kulkee mukana vähän kaikkea – rally- ja toko-treenikamat, koirien valjaat, hihnat, vesikanisteri, pressut, retkituolit, eväät, lisäpeitot, sadeviitat ja pyyhkeet. Kun auto on osa arkea ja työtä, pitää varautua moneen: niin rankkasateeseen, helteeseen kuin siihen, että joskus jäädään tien päälle tai pitää odottaa omaa vuoroa kisoissa. Suomen suvisäät huomioiden myös koiran omistajalla on hyvä olla kattava varustus vaatepuolella: shortsit, caprit ja pitkät housut sekä kumpparit,lenkkarit ja sandaalit.

🕊 In memoriam Deri – maailmanmatkaaja, sydämen ystävä ja elämäni koira.

Deri kulki maailmanmatkajana myös laivalla, lentokoneessa ja junassa.

Pienestä pitäen se oli totutettu niin häkkiin, lentoboksiin kuin erilaisiin suljettuihin pienehköihin tiloihin – ja se kannatti, sillä pitkät reissut sujuivat rauhallisesti ja turvallisesti.

Viimeisin kisareissumme 2017 Belgiaan alkoi autolla lentokentälle, jossa koira jäi boksiin odottamaan lentoa. Turvallisuussyistä boksissa ei saanut olla vällyjä tai ylimääräistä pehmustetta – vain koira ja tyhjä tila.

Brysselin lentokentältä matka jatkui junalla Oostendeen ja sieltä vielä autokyydillä kisapaikalle. Kisapäivät kuljettiin tilataksilla koko joukkue koirineen – ahtaasti, mutta hyvässä hengessä. Siinä on monenlaista odottamista ja hermojen hallintaa, mutta palkintona oli hienot kisat ja yhteinen muisto.

Meidän ensimmäinen MM-reissu tehtiin 2016 Venäjälle – paikkaan, jonne tuskin koskaan enää päästään. Ainutkertainen ja eksoottinen kokemus jäi syvälle sydämeen.

Matka alkoi Suomesta junalla, ja rajan ylityksen jälkeen kiskot muuttuivat selvästi heikkokuntoisemmiksi. Rajalla täytettiin tulomatkustuksen ilmoituslomakkeet, ja virheitä ei saanut tulla – kirjaimet piti asetella täsmällisesti sarakkeisiin.

Pietarin asemalta matka jatkui minibussilla ilman ilmastointia, ja ikkunasta näkyi suurkaupungin kerrostalojen jälkeen hökkelikyliä ja laajoja maaseutuja.

Kisapaikka oli vanha olympiaratsastusareena – maneesi, jossa oli ihanan viileä ja pehmeä geotiittipohja. Siellä kelpasi kisata: Deri oli karsintapäivän neljäs ja finaalissa yhdeksäs, ja Suomen joukkue nappasi sekä henkilökohtaisen että joukkuekullan!

Nämä reissut eivät olleet vain matkoja kisapaikalle – ne olivat yhteisiä seikkailuja ja osa koiraelämän suurta tarinaa. ❤️

#koiraarki #koiraauto #koiraharrastus #koirankanssamatkalla #bordercollie #bcpojat #muistoja #elämyksiä #elämäkoiranKanssa #reissut #tokokoira #rallytoko #koirankoulutus #koirablogi #dogblog #dogtravel #doglife #doglover