Loppuvuoden kohokohdat.

Lajien harmonia ja yhteinen sävel.

Niin se joulu teki tuloaan ja tämän vuoden viimeisiä treenejä pyöriteltiin kolmen lajin parissa kolmen bc-pojan voimin.

Nose work Redin ja Goraksen kanssa on edennyt hienosti ja uskallan jo suunnata katsetta tuleviin kokeisiin. 

Sain itselleni 1. luokan koepriffin, kun olin joulua ennen mukana järjestämässä nose-koetta Sipoossa. Tämä vahvisti käsityksiäni koetoiminnasta ja antoi viimeisen silauksen treenisuunnitelmiin omille koirille. Oli hienoa nähdä taas niin laaja rotukirjo lajin parissa.

Kouluttajan silmin katsottuna havainnoin mielenkiintoisia toimintoja etsintäsuunnitelmissa, koiran palkkaustoiminnoissa sekä myös koiran varustelussa. 

Eräällä koiralla oli kunnon tossut jalassa ja työskentely leirikeskuksen liukkaalla lattialla sujui mallikkaasti töpsytellen. 

Ehkäpä Goras pääsee itsekin tutustumaan tossuihin, kun Vonkaleella ikä jo hieman painaa fysiikkaa – mutta tahti ei kuitenkaan ole yhtään hidastunut.

Redin kanssa käytiin vuoden viimeisessä nose-valmennuksessa ja jatkamme ilmaisun vahvistamista. Täytyy pitää kriteeristä tiukasti kiinni ja vaatia junioria pysymään kätköllä, kunnes saa luvan jatkaa etsintää tai tulla palkalle. 

Redi meinaa hieman ahnehtia ja hoppuilla etsinnän kanssa, kun on niin kivaa ja mielenkiintoista nuuhkutella ja tutkia paikkoja. Koutsi tuumasi, että lelun tiputtaminen piilolle voisi olla hyvä palkkaustapa.

Tokossa olin Redin kanssa valmentajan tunnilla ja Carita tykkäsi edelleen kovasti juniorin meiningistä. 

Tassuhaavan jäljiltä saatiin kotiläksyksi samaa tehtävää, jota olin jo itsekin aloitellut – jumppajuttuja. Korokkeella istumista ja sivulla paikan tarkistusta, ettei seuraaminen ala keulia. 

Tarkkana saa olla, mutta pienin varmoin askelin Redi kehittyy tokotouhuissa ja tuntuu tykkäävän tehtävistä.

Nuoren uroksen kanssa on tärkeää treenata monipuolisesti, jotta mielenkiinto, motivaatio ja keskittyminen pysyvät hyvänä ja oppiminen tapahtuu parhaalla mahdollisella tavalla. Ei liikaa saman toistoa, vaan koiraa kuunnellen sopivasti tekniikkaa, vauhtia ja tietenkin lelulla leikkiä.

Jaottelen opinnot kolmeen lokeroon: uuden oppiminen, vaiheessa olevat ja valmiit. Päivitän “käskylistaa” ja huolehdin suunnitelmallisesta toiminnasta treeneissä sekä huomioin koiran tunne- ja viretilaa jatkuvasti.

---

Tietopala:

Vuorovaikutus koiran ja ohjaajan välillä.

Kaikkia harrastuslajeja yhdistää yksi keskeinen tekijä: koiran ja ohjaajan välinen vuorovaikutus ja yhteinen kieli.

Koirat ovat elekielen mestareita. Ne lukevat herkästi kehon asentoa, liikkeen suuntaa ja rytmiä, ohjaajan jännittyneisyyttä, katsetta, hengitystä ja tunnetilaa. Siksi myös ohjaajan koiranlukutaito on ratkaisevassa roolissa. 

Kyse ei ole vain siitä, mitä koiralle opetetaan, vaan siitä, miten koira kokee ohjaajan viestinnän.

Itse käytän koulutuksessa paljon sanattomuutta ja elekieltä. Verbaalinen ohjaus kulkee rinnalla, mutta erityisesti tokossa ja rally-tokossa ohjaajan kehonhallinta, ajoitus ja eleiden pienuus ratkaisevat paljon. 

Mitä pidemmälle lajeissa edetään, sitä vähemmän ohjaaja tekee – ja sitä enemmän koira lukee.

Rally-tokossa tämä korostuu erityisesti uusien FIN / FCI-sääntöjen myötä. VOI-luokassa ja siitä eteenpäin ohjaajan eleiden selkeys, liikkeen rytmi ja oman vire- ja tunnetilan hallinta nousevat keskiöön.

—

Goraksen kanssa rally on ollut minulle nimenomaan vuorovaikutuksen ja ajoituksen korkeakoulu. Yksikin ylimääräinen ele, väärä ajoitus tai epäselvä viesti näkyy välittömästi koiran toiminnassa. Tämä on pakottanut minut ohjaajana pysähtymään, hengittämään ja tekemään asiat tietoisesti – joskus jopa “pilatesta” harrastaen - hengitä ja keskity.

Kun koira ja ohjaaja löytävät yhteisen sävelen, syntyy harmonia, joka kantaa lajista toiseen – nose workista tokoon, tokosta rallyyn ja lopulta arkeen.

Ukkikoira Retu opetti minulle peruskoulutuksen ja tottelevaisuuden tärkeyden, joka on tärkeä pohja kaikille koirille niin kotona kuin kisarintamalla. 

Hyvä kisakoira on ennen kaikkea upea ystävä ja tärkeä perheenjäsen, jonka kanssa eletään täyspainoista arkea treenien ja kisojen lomassa.

Deri-paapa, Goraksen iskäkoira, vei minua kanssaan eteenpäin jatkaen Retun kanssa kuljettua polkua. Pääsin taivaltamaan rauhassa ja täysillä tokossa niin pitkälle kuin tietä oli kuljettavana – maailman huipulle asti. Tämä kisatie opetti minulle rutiinit ja toiminnot niin vahvoiksi, ettei mikään horjuttanut meitä, vaikka välillä oli vastoinkäymisiä mm. koiran loukkaantumisten vuoksi.

Goras on opettanut minulle enemmän kuin kukaan koirista yhteensä ja testannut kouluttajataitoni joka kohdassa niin arjessa kuin lajien parissa. Impulsiivinen, rakas hörhö on uskomattoman upea elämänkumppani ja käsittämättömän onnellinen tehdessään mitä tahansa kanssani.

Vonkaleen keskittyminen ja kestävyys missä tahansa tekemisessä on ollut – ja tulee aina olemaan – haastavaa, sen olen ymmärtänyt ja hyväksynyt. Aimo Voima Vonkale on kaikesta haasteellisuudestaan huolimatta kulkenut kivikkoista ja mutkaista tietä kanssani aina 150 % häntä heiluen. Hän on mahtava toiminnan koira ja huumorimies.

Goras on tässä myös opiskellut rallyn uusia sääntöjä ja meinaa minun nahkanakit olla vaarassa käsimerkkien annossa, kun Vonkale saattaa singahtaa sekunnissa näpeille. Nooh tekevälle sattuu ja virheistä oppii. 

Ohjeet on parasta opettaa Vonkaleelle mahdollisimman pitkälle pieniksi käsimerkeiksi tai kokonaan vain sanallisiksi. Goras on armoton master teacher ajoitusten ja tehtävien ohjauksen toteuttamisessa.

Famen kanssa taputeltiin rally-tokon vanhat säännöt pois päiviltä ja aktivoiduttiin uusien sääntöjen pariin oikein urakalla. Ai että, miten hienoa on päästä vihdoin tekemään täysipainoisesti FIN FCI -rallytehtäviä.

Joulun vieton jälkeen olimme heti rallytuomarin ratatreenissä. Meno oli hieman villiä ja treenilista pitkä, mutta hommat ovat kyllä hyvällä mallilla, kunhan saadaan häiriötä treeneihin.

Nyt odotellaan, päästäänkö tänä vuonna rallyn maajoukkuekarsintaturneelle kisaamaan uusilla Suomen säännöillä. Taso on kova, mutta Hempukka on myös varsin pätevä rallykoira.

Odotan innolla tulevaa vuotta bc-poikien kanssa. Fame ja Goras ovat varsin pitkällä molemmissa lajeissa, tokossa ja rallyssa. Näitä viimeistellään ja kisataan varmaan vuorotellen kumpaakin lajia omina jaksoinaan. Varovaisesti toivon pääseväni Goraksen kanssa starttaamaan rallyn MES-luokan kisat. Huihui, iik ja auts. 

Ja toivottavasti lähikuukausina pääsen starttaamaan uuden lajin, nose workin. Onpa siis mielenkiintoinen vuosi tulossa kaiken kaikkiaan.

Kiitos vuodesta 2025 ja tervetuloa uusi vuosi 2026!

—

Jos harrastaminen koiran kanssa kutsuu, OivaKoiralla treenataan viikoittain useissa harrastusryhmissä.

Ryhmissä painotetaan koiran ja ohjaajan välistä vuorovaikutusta, suunnitelmallista etenemistä ja hyvää fiilistä.

Harrasteryhmät:

Rally-toko maanantaisin klo 19.30

Jumppa torstaisin klo 18.30

Miniagility torstaisin klo 19.30

Nose work perjantaisin klo 18.30

OivaKoira, Espoo (Mankkaa)

🐶 Yksityisohjaukset, peruskoulutus & harrasteryhmät.

💳 Maksutavat: MobilePay, kortti, käteinen, Epassi, Edenred, Smartum

👉 Näin tavoitat meidät:

📧 info@oivakoira.fi

📩 https://www.oivakoira.fi/fi/ota-yhteytta/

📲 Seuraa meitä

🌐 www.oivakoira.fi

📸 Instagram & Facebook: @oivakoiraespoo

▶️ YouTube: @InfoOivaKoira

📝 Blogi: redikoira.blogspot.com

🇬🇧 Services also in English!

#OivaKoira #koirakoulu #espoo #harrastuskoira #rallytoko #nosework #miniagility #jumppa #koirankoulutus #koirankanssa #yhdessäoppien #elämäonihanaa #tekemiseniloa

—-

🇬🇧

Highlights and a Year-End Wrap-Up.

Harmony Between Disciplines and a Shared Rhythm.

As Christmas approached, we wrapped up the final training sessions of the year across three disciplines with three BC boys.

Nose work with Redi and Goras has progressed beautifully, and I already dare to look ahead toward upcoming trials.

Before Christmas, I received my Level 1 trial briefing when I was involved in organizing a nose work trial in Sipoo. This strengthened my understanding of trial procedures and gave the final polish to my training plans for my own dogs. Once again, it was wonderful to see such a wide variety of breeds participating in the sport.

From a trainer’s perspective, I observed interesting differences in search plans, reward strategies, and even equipment choices. One dog was wearing proper booties, and working on the slippery floor of the retreat center went smoothly, with confident little steps.

Perhaps Goras will also get to try booties one day, as age is starting to place a bit more demand on Vonkale’s physique – although his pace certainly hasn’t slowed down at all.

With Redi, we attended the final nose work coaching session of the year and will continue strengthening his indication behavior. It’s important to keep the criteria strict and require the junior to stay at the hide until he is released to continue searching or come for his reward.

Redi tends to get a bit greedy and rush through the search, as sniffing and exploring is just so much fun and interesting. The coach suggested that dropping a toy at the hide could be a good reward strategy.

In obedience, I trained with Redi during a coaching session, and Carita still really liked the junior’s attitude. After the paw injury, our homework included the same exercises I had already started myself – conditioning and body awareness work. Sitting on a platform and checking position at heel so that the heeling doesn’t start to lift and surge forward.

One has to stay alert, but step by step, Redi is developing steadily in obedience and seems to truly enjoy the tasks.

With a young male dog, it’s important to train in a varied way so that interest, motivation, and focus remain strong and learning can happen in the best possible way. Not too much repetition of the same thing, but listening to the dog and balancing technique, speed, and of course playing with toys.

I divide our training into three categories: learning new skills, skills in progress, and finished skills. I update the “cue list,” maintain a structured training plan, and continuously monitor the dog’s emotional state and arousal level.

—

Info Section

Interaction Between Dog and Handler

All dog sports share one key element: interaction and a shared language between the dog and the handler.

Dogs are masters of body language. They are highly sensitive to posture, direction and rhythm of movement, the handler’s tension, gaze, breathing, and emotional state. This is why the handler’s ability to read the dog is absolutely crucial.

It’s not just about what is taught to the dog, but about how the dog experiences the handler’s communication.

In my training, I use a lot of non-verbal communication and body language. Verbal cues run alongside this, but especially in obedience and rally obedience, the handler’s body control, timing, and the smallness of gestures play a major role.

The further you progress in a sport, the less the handler does – and the more the dog reads.

In rally obedience, this has become even more pronounced with the new FIN / FCI rules. From the Advanced (VOI) class onward, clarity of gestures, movement rhythm, and control of the handler’s own emotional and arousal state take center stage.

—

With Goras, rally has been very much a university of interaction and timing for me. A single extra gesture, wrong timing, or unclear signal is immediately reflected in the dog’s behavior. This has forced me, as a handler, to stop, breathe, and act consciously – sometimes even practicing a kind of “pilates”: breathe and focus.

When a dog and handler find a shared rhythm, harmony emerges that carries across disciplines – from nose work to obedience, from obedience to rally, and ultimately into everyday life.

Old gentleman Retu taught me the importance of basic training and obedience, which form an essential foundation for all dogs, both at home and in competition.

A good competition dog is, above all, a wonderful friend and an important family member, with whom everyday life is lived fully alongside training and competitions.

Deri-paapa, Goras’ father, took me further along this path, continuing the journey that began with Retu. I was able to walk calmly and wholeheartedly in obedience as far as the road would take us – all the way to the world level. That competition journey taught me routines and processes so strong that nothing could shake us, even when there were setbacks due to injuries.

Goras has taught me more than all my dogs combined and has tested my skills as a trainer in every possible way, both in everyday life and across disciplines. 

This impulsive, beloved goofball is an incredibly wonderful life companion and unbelievably happy doing absolutely anything with me.

Vonkale’s focus and endurance in any activity have been – and will always be – challenging. I have understood and accepted this. Despite all his challenges, Aimo Voima Vonkale has walked a rocky and winding road with me, always giving 150%, tail wagging. He is a fantastic working dog and a true comedian.

Goras has also been studying the new rally rules, and my fingers are sometimes in danger when giving hand signals, as Vonkale may dart toward them in a split second. Well, things happen when you do things, and mistakes are how we learn.

With Vonkale, instructions are best taught as very small hand signals or entirely verbal cues. Goras is a ruthless master teacher when it comes to timing and cue delivery.

With Fame, we said goodbye to the old rally obedience rules and threw ourselves wholeheartedly into the new ones. Oh, how wonderful it is to finally train full FIN FCI rally exercises!

After the Christmas holidays, we immediately attended a rally judge’s course training. Things were a bit wild and the training list was long, but overall everything is in good shape – we just need more distractions in training.

Now we’re waiting to see whether we’ll get the chance this year to compete on the rally national team qualification tour under the new Finnish rules. The level is high, but Hempukka is also a very capable rally dog.

I’m eagerly looking forward to the coming year with the BC boys. Fame and Goras are quite advanced in both obedience and rally. These will be polished and competed in, likely alternating between the two disciplines in dedicated phases. I cautiously hope to start in the Rally Master (MES) class with Goras. Eek, yikes, and ouch.

And hopefully, in the coming months, I’ll get to start competing in a new sport – nose work. What an exciting year lies ahead, all in all.

Thank you for the year 2025, and welcome, new year 2026!

If training with your dog is calling, OivaKoira offers weekly training in several sport groups.

The groups emphasize interaction between dog and handler, structured progression, and a positive training atmosphere.

Sport groups:

Rally obedience – Mondays at 19:30

Conditioning (Jumppa) – Thursdays at 18:30

Mini agility – Thursdays at 19:30

Nose work – Fridays at 18:30

OivaKoira, Espoo (Mankkaa)

🐶 Private coaching, basic training & sport groups

💳 Payment methods: MobilePay, card, cash, Epassi, Edenred, Smartum

👉 Contact us:

📧 info@oivakoira.fi

📩 https://www.oivakoira.fi/fi/ota-yhteytta/

📲 Follow us

🌐 www.oivakoira.fi

📸 Instagram & Facebook: @oivakoiraespoo

▶️ YouTube: @InfoOivaKoira

📝 Blog: redikoira.blogspot.com

🇬🇧 Services also in English!

#OivaKoira #dogschool #Espoo #sportdog #rallyobedience #nosework #miniagility #conditioning #dogtraining #lifewithdogs #learningtogether #lifegood #joyofdoing