Goraksen pitkä tokotaival

 🤩 Voe mahoton sentään – Aimo Voima Vonkale on ETVA! 🤩

Aimo Voima Vonkale saavutti vihdoin 16.8.2026 Oulunkylässä kolmannen EVL 1. tuloksensa ja samalla kilpailun 2. sijan.

Näin GORAS sai kultaisen TK4-koulutustunnusmitalin sekä ETVA – erikoistottelevaisuusvalion arvon.

Voe mahoton sentään. Me tehtiin se, Vonkale!

10 VUODEN TOKON ELÄMYSMATKA

Tähän kymmenen vuoden tokomatkaan on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä, iloja ja suruja, risuja ja ruusuja sekä valtava määrä treeniä, kisoja ja ajokilometrejä.

Tämä master teacher on opettanut minulle eniten tähänastisista koiristani.

Onneksi alla oli jo ohjaajana pitkä ja antoisa tokotaival muiden koirieni kanssa. Itse tokotemppujen opettamisesta, kisatilanteista ja tavoitteellisesta harjoittelusta oli vuosien aikana muodostunut itselleni jo hiottua tietotaitoa ja rutiinia.

Kuva F.Nybergh 

Goraksen kanssa olen joutunut todellakin käyttämään kaikkea oppimaani – ja opettelemaan myös paljon lisää.

Goraksen jalat vievät ja silmät näkevät kaiken kentällä. Tunne- ja viretila eivät kuitenkaan aina pysy sellaisina, että koira pystyisi kuuntelemaan ja tekemään sen, mitä pitäisi.

Kuva F.Nybergh 

Siksi minun on pitänyt opetella lukemaan ja ymmärtämään koiraani erityisen hyvin, jotta pärjäämme kentällä ja pystymme toimimaan yhdessä tokoparina.

ALEMMAT LUOKAT HEITTÄMÄLLÄ – VOITTAJASSA 29 KISAA

Tokon alemmat luokat menivät aikanaan heittämällä läpi ykköstuloksilla.

Voittajaluokkaa sen sijaan tahkottiin kaikkiaan 29 kilpailua ennen ykköstulosta.

VOI-luokassa haasteina olivat monet liikkeet, jotka olivat Goraksen mielestä ilmeisen tylsiä tai vaikeita. Seuraamista oli myös kohtuullisen paljon useissa liikkeissä.

Ohjatussa noudossa kapuloita kohti käveleminen aiheutti toisinaan noutoon karkaamisen.

Jäävissä kaavio oli merkitty kartioilla, mikä puolestaan aiheutti niille karkaamisia.

Kierto-hyppytehtävästä tultiin välillä läpi juoksuna, koska hyppy ei kiinnostanut Gorasta ilman kapuloita.

Voittaja-luokassa Goraksen tunteet välillä kuumenivat nin, että jopa nappasi minua hieman hampailla sormille tai tuli niin rajusti sivulle törmäten, etten meinannut pystyssä pysyä.

Kun VOI 1 -tulos lopulta saatiin, olimme molemmat innolla siirtymässä korkeimpaan eli EVL – erikoisvoittajaluokkaan.

Näin päästiin vihdoin tekemään sitä mistä koira nauttii eniten, kun pitkät vauhtiliikkeet kuuluivat evl tehtäviin.  Näiden myötä koiran karkailut, törmäilyt ja pureskelut jäivät pois. 

MATKA ERIKOISVOITTAJALUOKASSA

Pari vuotta tuli EVL-luokan tehtäviä treenattua ja kisattua, joten eipä tämäkään luokka ihan noin vain sujunut. Kilpailuja kertyi kuitenkin suhteellisen vähän.

Isoimpina haasteina olivat seuraaminen, tunnistusnouto ja ohjattu nouto.

Kuva F.Nybergh 

Impulsiiviselle koiralle tokon ylemmissä luokissa on paljon tehtäviä, joissa vauhdin ja tarkkuuden lisäksi pitäisi pystyä odottamaan jatkokäskyjä. Tämä tuo omat haasteensa tunne- ja viretilan hallintaan.

Nämä asiat ovat työllistäneet minua ohjaajana valtavasti.

Olen joutunut miettimään, miten yksittäisten liikkeiden osaamisen lisäksi selviydymme tehtävistä kokonaisena kilpailusuorituksena.

Viimeisen vuoden aikana palaset alkoivat vihdoin loksahdella kohdalleen.

Viime syksynä saavutimme ensimmäisen EVL 1 -tuloksen – ja vieläpä Helsingin Seudun Kennelpiirin mestaruuskisoista.

Se loi minulle uskoa ja varmuutta jatkaa rakkaan Goraksen kanssa meidän molempien lempilajin ja ihanien EVL-tehtävien parissa.

Suunnitelmat oli tehty hyvin ja kisat vastasivat treeniä.

Voittajaluokassa oli kisattu niin paljon, että kisarutiinit olivat jo hyvin hioutuneet ja kaikenlaista hörhön häröilyä oli tullut koettua.

Siksi jo kuninkuusluokkaan siirtyminen tuntui itsessään työvoitolta.

ELÄMÄ MUUTTUU – TREENIT JATKUVAT

Goraksen vuodet ovat olleet muutosten siivittämiä.

Välillä on ollut todella vaikeaa saada minkäänlaista tolkullista yhtenäistä treenikautta, jota tämä superimpulsiivinen rakas hörhö tokotykki tarvitsee.

Kaikesta huolimatta olemme selviytyneet yhdessä eteenpäin.

Kaiken takana ovat tietenkin oma motivaatio, asenne ja kouluttamisen osaaminen sekä pitkäjänteinen ja suunnitelmallinen käytännön treenaaminen viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Vaikka olosuhteissa on tapahtunut paljon muutoksia, treenit ovat pysyneet sitkeästi osana arkea.

Vonkale on ehtinyt tähän kymmenen vuoden ikään mennessä kokea useita kodin ja työpaikan muuttoja, perheenlisäyksiä ja poismenoja koirien tiimoilta, Miljan syntymän – ja tokosäännötkin ovat ehtineet muuttua muutamaan kertaan.

Tokosääntöjen muutoksista on ollut sekä hyötyä että haastetta.

Olin opettanut Gorakselle ylempien luokkien tehtäviä jo nuorena. Sitten sääntöihin tuli muutoksia, joihin meidän piti sopeutua, ja samalla opetella myös kokonaan uusia tehtäviä, kuten voittajaluokan ohjattu nouto.

Mutta eteenpäin mentiin.

VIIMEINEN KISA – KAIKKI PELISSÄ

Haluan nostaa viimeisestä, valioarvon ratkaisseesta kilpailusta esille muutaman hetken.

Paikallaolossa Goras pälyili istumisen aikana kovasti taakseen. Siitä maahanmenoon tarvittiin lisäkäsky.

Tiesin siinä hetkessä, että nyt on ihan oikeasti kaikki pelissä.

Minun piti keskittyä todella tarkasti tasan siihen hetkeen ja siihen, mitä olin juuri silloin tekemässä koirani kanssa. Kenttä näytti vetävän Paappaa jo paikallaolossa sen verran paljon.

Goras oli luokan ensimmäinen koira, ja jäin paikallaoloista suoraan odottamaan omaa yksilösuoritustamme.

Tämä oli äkkiseltään ajateltuna meille hyvä asia. Siirtymät kehään ja kehästä nostavat Gorasta kovasti.

Yksilöliikkeet suoritettiin kaikki kerralla putkeen. Se on Gorakselle toisaalta haastavaa, mutta toisaalta hyvä – koko setti tulee sitten tehtyä yhdellä kertaa.

TUNNARISTA KYMPPI

Kehä alkoi tunnistusnoudolla.

Tunnari on Goraksen kanssa aina vähän arpapeliä sen suhteen, onko viretila juuri tähän liikkeeseen sopiva ja tällä kertaa oli.

Tunnari onnistui hienosti ja siitä täydet 10 pistettä.

Seuraaminen ja jäävät olivat kamalaa, mutta jotenkin niistä selvittiin ja jotain pisteitäkin saatiin.

Ohjattu nouto, ruutu ja kierto olivat ok.

Kuva F.Nybergh 

Luoksetulossa peppu oli pikkasen levoton.

Viimeisenä liikkeenä olivat kaukot. Nekin onnistuivat ihan hyvin, vaikka etutassut eivät pysyneet aivan priimasti paikoillaan.

Sitten se oli siinä.Kehästä suoraan tuulettamaan! En vielä tiennyt pisteitä, mutta olin tyytyväinen. Mitään järkyttäviä häröilyjä ei tullut.

Suuntasimme rennosti lenkille ja jäimme odottamaan tuloksia.

NYT ON GORAKSEN TOKOTYÖT TEHTY

Juuri ennen palkintojenjakoa sain tiedon:

1-tulos ja se oi kolmas EVL 1 -tulos > TK4 ja ETVA.

Mahtavaa! Nyt on Goraksen tokotyöt tehty.

Kiitos paras Goras kaikesta tokoilusta!

Kiitos kaikille lukuisille treenikavereille ajasta kentällä sekä erityiskiitos viimeisimmistä viimeistelytreeneistä.

Ilman teitä ei olisi meitä!

Olin viimeisen tuloksen jälkeen niin onnellinen ja iloinen, että kisapäivä meni täysillä tunteisiin ja vuolaat kyyneleet tulivat kotimatkalla.

Olo oli samanlainen kuin Derin kanssa MM-kisoista Suomeen tullessa vuonna 2016.

Onnellinen ja autuas.Olimme tehneet parhaamme. Niin nyt myös Goraksen kanssa.

Goraksen tokomatka on ollut hyvin erilainen kuin iskä-koiran, mutta aivan 150-prosenttisen antoisa ja opettavainen.

--- 

ETVA palkinnoksi Goras sai pitkään odotetun ison pehmo siilin ja järjestin pienen valiodinnerin treenikavereille Konalaan ravintola Takumin terassille.

Ihanaa tokoa ihanaa!

MITÄ SEURAAVAKSI?

Tokoilut jatkuvat Redin ja Famen voimin.

Goras pääsee ansaitulle tokoeläkkeelle ja katsotaan, mitä kaikkea kivaa keksimme yhdessä seuraavaksi.

Ainakin rally-tokon MES-treeniä on tulossa ja ilmeisesti myös hoopersia.

Niissäpä onkin Paapalle jo tarpeeksi tekemistä.

Tokokentällä yksi valtavan pitkä yhteinen matka tuli päätökseen, mutta yhteinen tekeminen jatkuu.

----

TIETOPALA: IMPULSIIVINEN KOIRA HARRASTUKSISSA

Impulsiivisuus ei tarkoita sitä, etteikö koira voisi oppia vaativia tehtäviä tai edetä harrastuksissa korkealle tasolle.

Impulsiiviselle koiralle erityisen haastavia voivat kuitenkin olla tilanteet, joissa pitäisi vauhdikkaan tekemisen keskellä pystyä kuuntelemaan, odottamaan seuraavaa käskyä ja vaihtamaan nopeasti tehtävästä toiseen.

Tokon ylemmissä luokissa tätä vaaditaan paljon.

Koira voi esimerkiksi joutua juoksemaan kovaa, pysähtymään, kuuntelemaan uuden käskyn, vaihtamaan suuntaa tai suorittamaan useita tehtävän osia peräkkäin. Samalla ympärillä on kisatilanteen tuomia häiriöitä.

Silloin pelkkä yksittäisten liikkeiden osaaminen ei välttämättä riitä.

Koiran kanssa tarvitaan muun muassa:

- selkeitä ja tuttuja rutiineja

- vire- ja tunnetilan säätelyä

- impulssikontrollia

- erilaisia häiriöharjoituksia

- kokonaisuuksien harjoittelua

- tehtävien välisten siirtymien harjoittelua

- ohjaajalta johdonmukaista toimintaa

- paljon kokemusta erilaisista ympäristöistä ja tilanteista.

Myös harjoittelun suunnittelulla on suuri merkitys.

Goraksen kanssa niin kuin muidenkin koirieni kanssa rakennan seuraavan harjoituksen edellisen perusteella. Olen miettinyt, mikä onnistui, missä vire nousi liikaa, missä yhteys minuun katosi ja mitä seuraavalla kerralla kannattaa tehdä eri tavalla.

Impulsiivisen koiran kouluttaminen on opettanut minulle valtavasti koiran lukemisesta.

Tavoitteena ei ole poistaa koirasta sen temperamenttia tai tekemisen paloa. Juuri ne voivat olla harrastuskoiran suuria vahvuuksia.

Tavoitteena on opettaa koiraa käyttämään niitä yhdessä ohjaajansa kanssa.

Goras on tästä aika hieno esimerkki.

Superimpulsiivinen tokotykki voi todellakin päästä erikoisvoittajaluokan valioksi.

OIVAKOIRAN TOKO-VALMENNUS

Haluaisitko aloittaa tokon, kehittää jo osaamianne liikkeitä tai saada apua tavoitteelliseen kisatreeniin?

OivaKoiran TOKO-valmennuksessa harjoittelu rakennetaan koirakon oman tason, tavoitteiden ja ennen kaikkea koiran yksilöllisten ominaisuuksien mukaan.

TOKO-yksityisohjauksessa voidaan keskittyä esimerkiksi:

- yksittäisten liikkeiden rakentamiseen ja viimeistelyyn

- häiriötreeniin

- vireeseen, motivaatioon ja palkkaukseen

- kokonaisuuksiin ja liikkeiden väleihin

- kisamaisiin harjoituksiin

- kokeisiin valmistautumiseen

- treenien suunnitteluun ja tavoitteiden rakentamiseen.

Yksityisohjauksessa koko aika käytetään juuri oman koirakon tekemiseen.

Kurssin verran asiaa yhdellä yksärillä.

TOKOa voi harjoitella myös OivaKoiran harrastusryhmässä:

TOKO torstaisin klo 17.30.

Tervetuloa tokoilemaan pennusta kisakoiraksi!

----

OivaKoira, Espoo (Mankkaa) – monipuolinen koirakeskus

Yksityisohjaukset, peruskoulutus, harrasteryhmät, lajivalmennus sekä WellFame-toiminta, tapahtumat ja erilaiset yhteistyökumppanuudet.

Maksutavat:

MobilePay, kortti, käteinen, Epassi, Edenred, Smartum

Näin tavoitat meidät:

info@oivakoira.fi

https://www.oivakoira.fi/fi/ota-yhteytta/

Services also in English!

Seuraa meitä:

www.oivakoira.fi

Instagram & Facebook: @oivakoiraespoo

➰ Threads: @oivakoiraespoo

YouTube: @InfoOivaKoira

Blogi: redikoira.blogspot.com

(Y 1791091-6)

#OivaKoira #Goras #AimoVoimaVonkale #bordercollie

#ETVA #toko #tokosuomi #tottelevaisuuskoe

#tokovalio #tokotreeni #tokovalmennus

#koirankoulutus #harrastuskoira #kisakoira

#impulsiivinenkoira #koiraharrastus

#koulutetunkoirankanssa #koirankanssa

#espoo #koirakoulu #elämäonihanaa

#yhdessäoloa #tekemiseniloa

🇬🇧

🤩 Well, would you look at that – Aimo Voima Vonkale is an Obedience Champion! 🤩

Aimo Voima Vonkale finally achieved his third 1st prize result in the Elite Class on 16 August 2026 in Oulunkylä, finishing 2nd in the competition.

With that result, GORAS earned the golden TK4 training title medal and the Finnish Obedience Champion title, ETVA.

Well, would you look at that. We did it, Vonkale!

A 10-YEAR OBEDIENCE ADVENTURE

This ten-year obedience journey has included plenty of ups and downs, joy and sorrow, successes and setbacks – as well as an enormous amount of training, competitions and kilometres on the road.

This master teacher has taught me more than any of my dogs before him.

Fortunately, I already had a long and rewarding journey in obedience with my previous dogs. Over the years, teaching obedience exercises, competing and goal-oriented training had become well-practised skills and routines for me.

With Goras, however, I have truly had to use everything I had learned – and learn a great deal more.

Goras's legs want to go and his eyes see absolutely everything on the field. His emotions and arousal level, however, have not always stayed in a place where he is able to listen and do what he is supposed to do.

That is why I have had to learn to read and understand my dog particularly well, so that we can manage on the competition field and work together as an obedience team.

SAILING THROUGH THE LOWER CLASSES – 29 COMPETITIONS IN THE WINNER CLASS

Goras sailed through the lower obedience classes with 1st prize results.

The Winner Class was a completely different story.

It took us a total of 29 competitions before achieving our 1st prize result.

Many of the Winner Class exercises seemed either boring or difficult in Goras's opinion. There was also quite a lot of heelwork involved in several exercises.

In the directed retrieve, walking towards the dumbbells could sometimes cause him to break away and retrieve one before being sent.

In the positions on the move, the exercise pattern was marked with cones – which could also tempt him to run off towards them.

In the send-around and jump exercise, he would sometimes simply run straight through because jumping without dumbbells was not particularly interesting to Goras.

In the Winner Class, Goras's emotions could occasionally run so high that he might grab my fingers lightly with his teeth or come into heel position with such force that I could barely stay on my feet.

When we finally achieved that VOI 1st prize result, we were both more than ready to move on to the highest level – the Elite Class, EVL.

At last we could do more of what Goras truly enjoyed, as the Elite Class included longer, fast-paced exercises.

With those exercises, the running off, crashing into me and grabbing with his teeth also disappeared.

OUR JOURNEY IN THE ELITE CLASS

We spent a couple of years training and competing in the Elite Class, so this level certainly did not come easily either. However, we competed relatively few times.

Our biggest challenges were heelwork, scent discrimination and the directed retrieve.

For an impulsive dog, the upper obedience classes contain many exercises where speed and precision have to be combined with the ability to wait and listen for the next command.

That creates an additional challenge when it comes to managing emotions and arousal.

These things have given me an enormous amount to think about as a handler.

Beyond teaching the individual exercises, I have had to work out how we could perform them successfully as one complete competition performance.

During the past year, the pieces finally started falling into place.

Last autumn we achieved our first EVL 1st prize result – at the Helsinki regional obedience championships, no less.

That gave me the confidence and belief to continue with my beloved Goras in our favourite sport and with the wonderful Elite Class exercises.

The plans were good and our competitions began to reflect what we were seeing in training.

We had competed so many times in the Winner Class that our competition routines were already well established, and we had experienced just about every variety of Goras-style craziness along the way.

Simply reaching the highest class already felt like a victory in itself.

LIFE CHANGES – TRAINING CONTINUES

Goras's ten years have been accompanied by plenty of changes.

At times it has been extremely difficult to create any kind of consistent training period – something this super-impulsive, wonderfully crazy obedience rocket really needs.

Despite everything, we have always found our way forward together.

Behind it all are, of course, my own motivation, attitude and training skills, combined with persistent and carefully planned practical training week after week, month after month and year after year.

Even when circumstances around us have changed, training has stubbornly remained part of our everyday life.

By the age of ten, Vonkale has experienced several changes of home and workplace, new family members and losses among our dogs, Milja's birth – and even the obedience rules have changed a few times along the way.

The rule changes have brought both benefits and challenges.

I had already taught Goras exercises from the higher classes when he was young. Then the rules changed, which meant adapting what we already knew and learning completely new exercises as well, including the Winner Class directed retrieve.

But we kept moving forward.

THE FINAL COMPETITION – EVERYTHING ON THE LINE

I want to highlight a few moments from the final competition that earned Goras his champion title.

During the group stay, Goras kept looking behind him while sitting. When it was time to lie down, I needed to give him an extra command.

At that moment I knew that everything really was on the line.

I had to concentrate very carefully on that exact moment and exactly what I was doing with my dog. The competition field was clearly pulling Paappa's attention strongly already during the group exercise.

Goras was the first dog in the class, so after the group stay I remained by the ring to wait for our individual performance.

For us, this was actually a good thing. Moving into and out of the ring tends to raise Goras's arousal considerably.

All the individual exercises were performed in one sequence.

On the one hand, that is challenging for Goras. On the other hand, it suits us – we can complete the whole package in one go.

A PERFECT 10 FOR SCENT DISCRIMINATION

Our individual performance started with scent discrimination.

With Goras, this exercise has always been a little bit of a gamble. His arousal level has to be just right for this particular task.

This time it was.

He performed beautifully and scored a perfect 10.

The heelwork and positions on the move were awful, but somehow we survived them and even managed to collect some points.

The directed retrieve, send-away to the square and send-around exercise were okay.

His bottom was a little restless during the recall.

The final exercise was distance control. That went quite well too, although his front paws did not stay perfectly in place.

And then it was over.

Straight out of the ring to celebrate!

I did not know our points yet, but I was happy.

There had been no major Goras-style disasters.

We headed off for a relaxed walk and waited for the results.

GORAS'S OBEDIENCE WORK IS DONE

Just before the prize-giving, I got the news:

1st prize.

His third EVL 1st prize result.

TK4 and ETVA.

Amazing!

Goras's obedience work is now complete.

THANK YOU, MY BEST GORAS

Thank you, my wonderful Goras, for everything you have given me in obedience.

Thank you to all our many training friends for the countless hours spent together on the training field, and a special thank you for helping us with those final preparation sessions.

Without you, there would be no us!

I was so incredibly happy after that final result that the whole competition day went straight to my heart, and the tears finally came pouring down on our drive home.

It felt much like coming home to Finland with Deri after the World Championships in 2016.

Happy and completely content.

We had done our very best.

And now Goras and I had done the same.

Goras's obedience journey has been very different from his father's, but every bit 150% rewarding and educational.

---

FINNISH OBEDIENCE TITLES AND CLASSES

ETVA – Finnish Obedience Champion

The Finnish champion title awarded based on results achieved in the highest obedience class.

VOI – Winner Class

The second-highest class in Finnish competitive obedience.

EVL – Elite Class

The highest class in Finnish competitive obedience.

TK4 – Elite Class Training Title

A Finnish training title awarded based on results achieved in the Elite Class.

---

As his ETVA reward, Goras finally received the big plush hedgehog he had been waiting for.

I also organised a small Champion Dinner for our training friends on the terrace of Restaurant Takumi in Konala.

Wonderful obedience, wonderful!

WHAT'S NEXT?

My obedience journey continues with Redi and Fame.

Goras has earned his retirement from competitive obedience, and now we will see what other fun things we can find to do together.

At least some Rally Obedience Masters training is coming up, and apparently some hoopers as well.

That should be more than enough to keep Paappa busy!

One incredibly long journey on the obedience field has now come to an end – but our life and adventures together continue.

TRAINING TIP: AN IMPULSIVE DOG IN DOG SPORTS

Being impulsive does not mean that a dog cannot learn demanding exercises or progress to a high level in dog sports.

However, situations where a dog needs to listen, wait for the next command and switch quickly from one task to another in the middle of fast-paced action can be particularly challenging for an impulsive dog.

The upper levels of competitive obedience require a great deal of exactly this.

A dog may need to run at full speed, stop, listen for another command, change direction or perform several different parts of an exercise in succession – all while dealing with the distractions of a competition environment.

Knowing the individual exercises is not always enough.

Training may also need to include:

- clear and familiar routines

- managing arousal and emotional state

- impulse control

- training around different distractions

- practising complete sequences

- practising transitions between exercises

- consistent handling

- plenty of experience in different environments and situations.

Careful training plans also play an important role.

With Goras, as with my other dogs, I build each new training session on what happened in the previous one.

I consider what worked, where the arousal became too high, where I lost our connection and what I should do differently next time.

Training an impulsive dog has taught me an enormous amount about reading dogs.

The goal is not to remove the dog's temperament or desire to work.

Those qualities can be some of a sport dog's greatest strengths.

The goal is to teach the dog how to use them together with the handler.

Goras is a pretty wonderful example of that.

A super-impulsive obedience rocket really can become an Elite Class Obedience Champion.

OIVAKOIRA OBEDIENCE COACHING

Would you like to start obedience training, improve exercises you already know or get help with goal-oriented competition training?

At OivaKoira, obedience coaching is tailored to the individual dog and handler, their current level, their goals and, above all, the individual characteristics of the dog.

Private obedience coaching can focus on, for example:

- building and polishing individual exercises

- distraction training

- arousal, motivation and rewards

- sequences and transitions between exercises

- competition-style training

- preparing for obedience trials

- planning your training and setting goals.

In a private lesson, all the training time is dedicated to your own dog-and-handler team.

A whole course worth of training in one private lesson.

You can also train obedience in OivaKoira's hobby group:

Obedience training on Thursdays at 17.30.

Welcome to train obedience – from puppy foundations to competition-level training!

OIVAKOIRA

OivaKoira, Espoo (Mankkaa) – a versatile dog training centre.

Private lessons, foundation training, hobby groups, sport-specific coaching, WellFame activities, events and various partnerships.

Payment methods:

MobilePay, card, cash, Epassi, Edenred, Smartum

Contact us:

info@oivakoira.fi

https://www.oivakoira.fi/fi/ota-yhteytta/

Services also in English!

Follow us:

www.oivakoira.fi

Instagram & Facebook: @oivakoiraespoo

➰ Threads: @oivakoiraespoo

YouTube: @InfoOivaKoira

Blog: redikoira.blogspot.com

Business ID: 1791091-6

#OivaKoira #Goras #AimoVoimaVonkale #BorderCollie

#ETVA #Obedience #ObedienceTraining #ObedienceChampion

#ObedienceCoaching #DogTraining #SportDog #CompetitionDog

#ImpulseControl #DogSports #TrainingWithYourDog

#LifeWithDogs #Espoo #DogSchool

#LearningTogether #Togetherness #JoyOfDoing